Vehkajärvi sijaitsee Punkalaitumen kunnan ja osin Urjalan kunnan alueella. Pinta-ala on 191 ha. Valuma-alueen pinta-ala 12 km2. Veden keskiviipymä 450 vrk eli 15 kk.

Vehkajärven suojeluyhdistys ry on perustettu 27.5.1994.

Toimintaperiaate

Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia vesiensuojelullisia tarkoitusperiä ja maisemallisia arvoja jäsenistönsä ja toimialueensa piirissä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on pyrkiä kokoamaan Vehkajärven vesiensuojelusta ja käytöstä kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt keskitettyyn toimintaan järven tilan parantamiseksi sekä säilyttämiseksi puhtaana ja kelvollisena talousvesi-, virkistys-ja kalastuskäyttöön ja Vehkajärven asukkaiden toimeentulon kannalta elintärkeään elinkeinotoimintaan. Samalla yhteisö pyrkii ehkäisemään ristiriitojen syntymistä alueensa vesiensuojelua ja -hoitoa koskevissa kysymyksissä.

Ajankohtaista 2004

Syysnuottaus tehtiin 18.- 21.10.2004. Roskakalaa nostettiin runsaat 10 000 kg eli n. 1/2 miljoonaa kalaa. Nuottauskustannukset olivat n. 4 500,-euroa.

Ajankohtaista 2005-2006

Viime syksyn nuottaus tehtiin marraskuun alussa. Roskakalaa saatiin ylös noin 6350kg. Saaliista pääosa oli pientä särkeä. Niitä meni kiloon reilut 200 kappaletta. Kustannukset olivat 5364,15 euroa.

Tutkimus Vehkajärvestä ja siihen laskevien ojavesien laadusta on valmistunut. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemän tutkimuksen esittelee Punkalaitumen paloasemalla sunnuntaina 30.4.2006 klo 14.00 pidettävässä vuosikokouksessa limnologi Reijo Oravainen. Tutkimuksen kustannukset olivat 6039 euroa.

Tutkimuksen yhteenveto on seuraava: Tutkimuksella selvitettiin Vehkajärveen kohdistuvaa ravinnekuormitusta sekä Vehkäjärven veden laadun vaihtelua eri ajankohtina. Näytteitä otettiin huomattavimmista ojista (5kpl) ja syvännealueelta seitsemän kertaa vuoden 2005 aikana. Vastaava selvitys tehtiin aikaisemmin vuonna 1996.

Ojien virtaamat olivat vuonna 2005 keskimääräistä vähäisempiä kuivan kevään takia. Vuoteen 1996 verrattuna virtaamat olivat jopa 70% pienempiä. Myös veden laatu oli parempi kuin vuonna 1996. Keskimääräinen typpipitoisuus laski alle puoleen ja fosforipitoisuuskin 40%. Hajakuormitus pieneni siten hyvin oleellisesti vuoteen 1996 verrattuna kuormitusvähenemän ollessa yli 80%. Kokonaiskuormasta noin 70% tuli ojien 1 ja 3 kautta. Runsasravinteisinta vesi oli kuitenkin ojapisteellä 5. Ojapisteen 2 vesi oli puhdasta. Hygieenistä likaantumista ojavesissä ei juurikaan havaittu.

Vehkajärven tarkkailutulokset osoittivat talvitilanteen tyydyttäväksi. Päällysveden happipitoisuus pysyi hyvänä. Pohjalta happi kului talven aikana vähiin ja myös fosforin vapautumista alusveteen oli havaittavissa.

Kevätvaluma ei vaikuttanut järven typpipitoisuuteen. Fosforipitoisuus lisääntyi selvästi vesimassan sekoittuessa ja tuotantokauden käynnistyttyä. Liuennut typpi loppui jo toukokuussa, joten typestä tuli tuotantoa rajoittava ravinne heti alkukesällä. Fosforipitoisuus asettui alkukesällä rehevien järvien luokkaan.

Sedimentaatio pienensi jonkin verran fosforipitoisuuksia heinäkuulle saakka. Typpipitoisuus alkoi sen sijaan kohota sinilevien runsastuessa jo heinäkuulla. Samaan aikaan levämäärä lisäntyi ja pH kohosi huomattavasti. Elokuussa myös fosforipitoisuus oli lisääntynyt merkittävästi. Sisäinen kuormitus saattoi johtua sekä alusveden vähähappisuudesta että pH:n noususta. Vesimassan sekoittuminen samaan aikaan kierrätti lisäksi tehokkaasti ravinteita. Sinilevistä olivat vallitsevina Anabaena-, Woronichia- ja Gloeotrichia-suvut. Leväsamennus jatkui lokakuulle saakka.

Typpeä sitoutui vesimassaan loppukesällä 2270kg (1996 1758kg) ja fosforia kertyi vastaavasti 100kg (1996 131kg). Nämä määrät ylittyivät ojavesien kautta tulevan ravinnekuorman selvästi. Fosforin sitoutuminen vastasi loppukesällä jopa 1000 asukkaan jätevesikuormitusta. Lukujen perusteella on selvää, että sisäinen kuormitus on ratkaiseva tekijä järven rehevyyden ylläpitäjänä. Vuoteen 1996 verrattuna sisäinen kuormitus oli samaa luokkaa eikä ero ulkoisessa kuormituksessa vaikuttanut rehevyyteen.

Jotta Vehkajärven tila paranisi, olisi fosforipitoisuus saatava tasolle 20mikrog/l eli kolmannekseen nykytasosta. Ulkoisen kuormituksen vähentämisellä ei saada muutosta aikaan, koska rehevyys johtuu pääosin sisäisestä ravinnekierrosta. Sisäistä kiertoa ruokkii alusveden vähähappisuus ja kerrosteisuuden puute. Typen ollessa tuotantoa rajoittava ravinne sinilevät runsastuvat loppukesällä. Voimakas kukinta kohottaa pH-arvoja, jolloin fosforin vapautuminen kiihtyy entisestään.

Tämäntyyppisen rehevyysongelman ratkaisemiseksi ei ole olemassa yksinkertaisia konsteja. Kaikenlaista voidaan kokeilla: hapetus, tehokalastus, ravinteiden saostus jne. Nopeimmin tuloksia antaa ravinteiden saostus, mutta sekään ei ratkaise ongelmaa kuin väliaikaisesti. Saostus edellyttää nykyisin ympäristölupaa ja kustannukset nousevat isoissa järvissä suuriksi.

Johtokunta:

Puheenjohtaja Teuvo Parm 0400-457340
teuvo.parm@parm.fi
Sihteeri Mikko Matikkala 040-5263884
mikko.matikkala@med.ge.com
Jäsen Paavo Knuutila 02-7675841
Jäsen Virpi Pitkänen 044-2718970
Jäsen Risto Saarikko 02-7675837
Jäsen, nuottausvastaava Esko Keto 0400-667914
esko.keto@pp.inet.fi
Jäsen, jäsenasioidenhoitaja Karl Lagerbohm 09-595717
lagerbohm@nemeda.com
Jäsen, taloudenhoitaja Jorma Oinaanoja 050-5537852
jormaoin@netti.fi

Jäsenasiat